Archive Anecdotage

1 Hotellimurheita

...jossain päin Itävaltaa...Huhtikuun 2. 1996...keskustelu vastaanottovirkailijan kanssa...
"En halua keskustella, haluan puhelinyhteyden"
"Niin, mutta tehän jo soititte, ettekö vain?..."
"Ai, olen pahoillani."
"Eli yhteys on kunnossa."
"Ei, se ei ole kunnossa, sanon jo toisen kerran, olen yrittänyt soittaa jo yli tunnin."
"Mutta teidän puhelimennehan on kytketty pois päältä yöaikaan."
"Minkä vuoksi?"
"Meillä tehdään niin."
"Miksi?"
"Jottei teitä häirittäisi."
"Olen hyvin häiriintynyt tästä, voisitteko kertoa milloin puhelin taas toimii. Minun pitäisi soittaa yksi puhelu, muistattehan?"
"Teidän täytyy näppäillä '0' ensin."
"Kyllä, tiedän sen. Minähän jo soitin kerran, muistattehan?"
"Mutta yhteys on kunnossa."
"Ei se ole.........ja kerrospalvelija käy huoneessani varmistamassa ettei minua häiritä. Olisiko teillä niitä pieniä 'Ei saa häiritä' -kylttejä, niinkuin oikeissa hotelleissa?"
"He tietävät milloin olette huoneessa, eivätkä tule sisään."
"Ai anteeksi...milloinkahan puhelimilla voi mahdollisesti taas soittaa kaukopuheluja?"
"Mutta tehän soititte jo, joten te tiedätte että puhelin toimii."
"Sitähän minä tarkoitin, rouva. Puhelin ei toimi tällä hetkellä."
"Ehkä se on varattu, se numero johon soititte."
"Ei, heillä on iso puhelinvaihde, paljon linjoja."
"Tiedän pitää näppäillä nolla ensin!"
"Olette tosi hyvä tässä, vai mitä?.......siis oikein tosi, tosi hyvä".......klik... piip ... piip... piiip......


© Ian Gillan 1996

Palaa:
back to the archive anecdotage