Archive Anecdotage

45 Taikabussi

Lapsuudessani talvikuukausien aikana oli tavanmukaista vierailla kahden viikon välein Griffin Parkilla katsomassa Mehiläisiä työssään. Mehiläiset on siis lempinimi Brentfordille (jalkapalloseura) ja Griffin Park heidän kotikenttänsä. Isäni oli todellisuudessa Glasgow Rangersien kannattaja mutta Brentford oli lähin ammattilaisjoukkue joten hän vei minut ja ystäväni Barryn katsomaan heidän kotiotteluitaan.

Odotimme bussipysäkillä keskitalvella. Odotimme...odotimme kylmässä. Odotimme bussia...odotimme. Tömistelimme jalkojamme.

Katsoin isääni jonkinlaisen inspiroivan keskeytyksen toivossa, 'Milloin se bussi tulee?' Hän katsoi alas hyväntahtoisesti ja sanoi '...jos lasket viidestä taaksepäin niin bussi ilmestyy.'

Mitä tahansa, mitä tahansa joka veisi ajatukset pois turruttavasta kylmyydestä...'viisi, neljä, kolme - siinä se oli taas, tuo hymy, kaksi, yksi ja... Waaaaaaaahoooooooo!!!!

Taianomaisesti iso punainen bussi ilmestyi seuraavan liikenneympyrän kadunkulmasta. Siinä se oli, kuin tilattuna - se oli ihme.

Kahden viikon innokkaan odotuksen jälkeen prosessi toistui, ja jälleen kahden viikon kuluttua ennen seuraavaa kotiottelua.

'Isi, miten tämä on mahdollista, kuinka saat bussin ilmestymään tuosta vaan?' Isä vastasi tietävästi 'Tämä on niitä asioita jotka ymmärrät kunhan kasvat isoksi.'

'Mutta isi, tahdon olla viisas nyt, haluan tarttua aikuisuutta kurkusta ja ravistaa kaikki viisaudet sen taskuista...'

'Sinun täytyy odottaa, poikani.'

Ja niin minä odotin. Odotin ja odotin, kunnes eräänä päivänä satuin siihen samalle pysäkille, tosin arkipäivänä.

Isäni oli silloin jo edesmennyt, ja muistelin kiintymyksellä niitä mahtavia aikoja kun kuljimme jalkapallomatseihin; tuntien itseni vain yhtä asiaa lukuunottamatta aikuiseksi.

Ja silloin...tajusin sen. Lopultakin ymmärsin mistä isä oli puhunut sanoessaan että ymmärtäisin bussin salaisuuden kasvettuani isoksi.

Kysymys ei ollut iän tuomasta viisaudesta...vaan pelkästään mekaniikasta. Nyt olin kasvanut isäni pituiseksi, pidemmäksikin, pystyin näkemään kattojen yli kaksikerroksisen bussin yläosan sen lähestyessä kadunkulmaa, joten nyt osasin ennustaa tarkan saapumisajankohdan kenelle tahansa alle 165cm pituiselle.


© Ian Gillan 2009

Palaa:
back to the archive anecdotage